Road trippin'


Tällä viikolla meillä alkoi viikonloppu jo keskiviikkona, joten päätettiin lähteä Laurin ja meidän kämppiksen Heinin kanssa kiertämään skoottereilla Länsi-Balia. Päätettiin menomatkalla ajaa vuoriston yli pohjoiseen ja tulla takaisin rannikkoa pitkin, alla punaisilla pallukoilla merkattu meidän reitti:


Torstaiaamuna hieman ennen lähtöä Lauri kävi ostamassa kartan meille mukaan ja lähdettiin ajelemaan jossain vähän ennen kahtatoista kohti Tabanania. Vuorilla ajellessa nähtiin kauniita riisipeltomaisemia ja ilma oli todella paljon viileämpää (luonnollisesti), välillä meinas ihan kylmä tulla t-paita päällä skootterin kyydissä.




Ensimmäisenä pysähdyttiin Pupuanissa, missä käytiin tsekkaa eräs vesiputous eli air terjun paikallisella kielellä. Vesiputoukselle pääsystä piti maksaa 5000 rupiaa, skoottereilla pääsi ajamaan suht pitkälle mut loppumatka piti taittaa jalan. Tää vesiputous ei ilmeisesti ole kovin paljoa turisteja houkutellut, sillä polku katosi lähes kokonaan välillä tiheän kasvillisuuden peittoon. Hieman jo mietittiin että liekkö täällä ees on mitään vesiputousta kun tarvottiin kahviplantaasien välissä suuntaan jonka joku paikallinen pikkupoika meille neuvoi. Pian alkoi vesiputouksen kuohu kuitenkin kuulua, ja päästiin perille. Tosi korkea ja kaunis vesiputous sieltä polun päästä sitten lopulta löytyi.. Putouksen ympäristössä oli jotain rakennuksia joista luonto oli ottanut vallan, kaunista kerrassaan. Tämmösiä paikkoja on ihana löytää, kun massaturismi ei oo vielä kerennyt pilaamaan kaunista tunnelmaa. Ilmeisesti tää vesiputous on myös Balin korkein!

                selkeä polku putoukselle...                       




Pupuanista jatkettiin matkaa pohjoisrannikolle ja jäätiin yöksi Pemuteraniin missä kyseltiin vähän snorklausreissujen hintoja. Hinnat kuulosti meidän korviin turhan kalliilta, joten päätettiin et ajetaan aamulla ite suoraan sinne satamaan ja otetaan vasta sieltä botski ja vehkeet. Satamasta käsin hommattuna hintaa reissulle kertyi 200 000 rupiaa per henkilö, sisältäen lounaan ja juoman (= n. 16 euroa). Veneiltiin Menjangan saarelle ja snorklailtiin siellä kahdessa eri kohdassa. Ensimmäisessä oli aivan törkeesti roskaa, mutta silti tosi paljon kaloja ja kaunis jyrkkä riutta syvyyksiin. Roskaisuus johtui kuulemma sadekaudesta, sillä paikalliset heittää jätteet surutta jokiin ja sadekauden aikana ne huuhtoutuvat sieltä mereen. Ikävää, mutta niin se menee täällä... ja tuskin ihan heti tulee muuttumaan.


Toisessa spotissa toisella puolella saarta ei nähty yhtään roskaa, vesi oli viileämpää ja kaloja oli ehkä hieman vähemmän kuin ensimmäisessä paikassa mutta paljon kuitenkin. Ihan tuntui siltä että jossain akvaariossa uiskentelisi (mistä oon aina lapsena haaveillu :D). Nyt meillä oli mukana vedenalainen kamerakin joka vuokrattiin samasta paikasta mistä se tourikin, joten mun ei tarvitse sen enempää kuvailla mitä kaikkee siellä näkyi, kun pääsette näkemään myös itse :) Jotain mitä kuvista ei nää, on meduusojen määrä... pieniä, lähes huomaamattomia meduusoja oli tosi paljon ja pistelivät pitkin poikin kroppaa satunnaisin väliajoin. Mut ei onneks ollu liian pahoja iskuja joten ei häirinny snorklausta liiaksi.






Snorklausretken jälkeen jatkettiin matkaa etelään rannikkoa pitkin, illaksi ehdittiin surffirannalle Medewiin yöksi. Lauantaina aamulla katseltiin surffareita ja lähdettiin jatkamaan sit kotia kohti. Reissun saldona paljon kauniita maisemia, upea vedenalainen maailma, kymmeniä meduusaniskuja, yksi ratsia, yksi menetetty luottokortti, kaksi puhjennutta rengasta, auringon kärventämä naama ja noin 250 kilometriä. Nyt ollaan kaikki turvallisesti takas villalla ja huomenna palaillaan takaisin arkeen.







- Outi

1 comments:

Post a Comment