Täällä reissun päällä ajantaju on ihan kokonaan hukassa, ja saa ollakin. Viikonpäivissä ei ainakaan pysy ollenkaan kärryillä tarkistamatta puhelimesta tai jostain muusta vempeleestä joka päivämäärän automaattisesti näyttää. Muutama päivä sitten siirryttiin Padangbaista Sanuriin, mikä on tämmönen perheiden ja eurooppalaisten suosima alue. Ihan mukava paikka, vaikka onkin paljon hintavampi kuin esimerkiksi Denpasar ja tuo satamakaupunki missä oltiin.

Ei olla oikeestaan mitään kummempia tehty täällä, syöty hyvin ja kävelty ympäriinsä. Meillä on nyt altaallinen (ja ilmastoitu!) hotelli joten keskipäivän kuumuuden voi välttää altaassa viilentyen tai huoneessa pötkötellen. Ensimmäinen yö täällä oltiin omassa huoneessa koska se oli ainut vapaa sillä hetkellä. Viime yö oltiin yhdessä toisessa paikassa lähistöllä ilman ilmastointia ja poolia kun tänne ei enää mahtunu. Mulle iski pari päivää sitten yskä ja flunssa mut nyt alkaa jo onneksi hellittää... Eilinen päivä tuolla ei ilmastoidussa majapaikassa oli ihan tuskallisen tukala, makasin X-asennossa huoneen laattalattialla ja toivoin pyörtyväni siihen paikkaan ja heräämään sitten kun flunssa on ohi ja aurinko pilvessä :) Olo helpottu kyllä aika nopeesti kun otin kylmän suihkun ja ahmasin yhden mangon.

Käytiin täällä Sanurissakin tsekkaamassa paikallinen night market, mutta ei kyllä ollut mitään verrattuna siihen mitä Denpasarista löytyy. Tosi vähän oli hedelmiäkin tarjolla, mehuja pelkästään. Täällä pääsee kätevästi liikkumaan semmosilla vihreillä pakettiautoilla eli bemoilla, jotka ajelee jatkuvasti pitkin poikin ja kuljettaa sut minne haluat 3000 rupian hintaan. Mistä vaan voi hypätä kyytiin ja jäädä pois. Varmaan jos Suomessa yrittäsit bussiin päästä kyytiin jostain muualta kun merkatulta bussipysäkiltä niin heittäävät vaan kurat päälle.

Eilen Lauri bongas päivällä yhessä läheisessä ravintolassa kokonaisen possun vartaassa pyörimässä ja mentiin sit illalla sinne istumaan ja syömään. Lauri ahmi innokkaasti lautasellisen sikaa, ite hörpin vaan kokista kun vasta oltiin käyty syömässä. Loppuilta istuskeltiin hotellilla ja avonaisesta ikkunasta kuului livemusiikkia, akustinen kitara soi ja käheä miesääni lauloi Nirvanaa, Red hot chili pepperssii ja Radioheadia...♥ nukahdin varmaan aika mielipuolinen hymy naamallani.

Nyt on tosiaan uuden vuoden aatto, ollaan takas tässä ilmastoidussa ja altaallisessa hotellissa. Nyt tosin ollaan tämmösessä 4 hengen dormissa mihin osu mun ja Laurin lisäks kaks suomalaista tyttöö :D Kuala Lumpurissa ovat olleet vaihdossa ja pian menossa takas Suomeen. Meillä ei oikeestaan oo mitään suunnitelmia tälle illalle, varmaan etsiydytään johonkin istuskelemaan missä voi kuunnella live musisointia, herkutellaan ja rannalla käydään yöllä kattelee raketteja. Ei jaksa sen kummemmin juhlia, lähinnä vaan ahdistaa että taas on hujahtanut yksi vuosi eteenpäin ihan huomaamatta. Yh. Päivä kerrallaan, nyt en kyllä tee yhtään mitään lupauksia tai suunnitelmia seuraavalle vuodelle... Katellaan minne tuuli kuljettaa. Mutta on mulla kyllä todella hyvä fiilis siitä, että vaikka vuosi vaihtuu niin oon viimeinkin täällä Balilla, oon siellä nyt mistä oon unelmoinu pitkään eli vaihdossa toisella puolella maapalloo. Unelmat voi toteutua, tehkää niitä asioita mitä oikeesti haluatte tehdä, ponnistelkaa niiden eteen ja älkää haudatko niitä pois mielestä. Vuodet tuntuu menevän koko ajan vaan nopeemmin ja nopeemmin, ja pian huomaakin että ei ole enää aikaa tehdä niitä juttuja mitä oikeesti haluais. Pois siis ne "sitten kun" lausahdukset sanavarastosta!

Täällä laski hetki sitten aurinko, ja saman tien alkoi raketit paukkua. Vaikka on noita kyllä paukkunu koko sen ajan ku ollaan täällä oltu... Me täällä hypätään vuoteen 2013 kuutta tuntia ennen Suomea, pitäkäähän mukavat iltamat siellä, me jo varmasti nukutaan sikeesti siinä vaiheessa kun siellä vuosi vaihtuu :) Etenkin te kolme pientä mursua siellä, have fun ♥ Terkkujaaaa

- Outi

Palailtiin keskiviikkona takas rannikolle, tosin vastakkaiselle kuin millä viimeks oltiin. Nyt ollaan siis Padang Baissa, minne suurin osa ihmisistä tulee vaan ohikulkumatkalla koska täältä lähtee laivoja viereisille saarille. Me ei kuitenkaan aateltu lähtee vielä tällä kertaa mihinkään Balilta, vaan hengaillaan nyt täällä sen aikaa kun mieli tekee.

Mut palaillaanpa ensin hieman taaksepäin: Ubudissa oltiin toinen yö Hanoman kadulla lähellä Ubud marketia ja monkey forestia. Kauniit pikku huoneet terasseilla ja kiva puutarha jälleen ympärillä, jossa oli tosi paljon erilaisia lintuja koristeellisissa lintuhäkeissä. Yöllä kuuden aikaan kukko alotti jossain lähistöllä kiljumaan kauniita sulosointujaan ja teki mieli mennä kuristamaan se lintu siihen paikkaan... No ei sentään, onneks pakkasin korvatulppia mukaan joten loppuajan sai kukko rääkyä rauhassa. Jotenkin oon aina kuvitellut että kukot kiekasee vaan kerran auringonnousun aikaan ja toimivat täten herätyskelloina, mut näköjään ne huutaa monta tuntia putkeen ja ihan millon niitä huvittaa. Tai ehkä tuo kukko oli viallinen versio.

Ubudissa käytiin kattomassa apinoita läheisessä monkey forestissa, jonne sisäänpääsy 20 000 rupiaa eli vähän alle 2 euroa. Apinoita oli todella paljon, ihan sama mihin pään käänsi niin eiköhän siinä istu apina jos toinenkin. Portilla myytiin turisteille banaaniterttuja, onneks olin lukenut ettei niitä kannata ostaa. Satuttiin näkemään yks turisti joka tuli sellasen tertun kanssa sinne, ja ei mennyt aikaakaan kun apinoita oli sen niskassa ja housuissa roikkumassa kymmenittäin repimässä niitä banaaneita sen käsistä. Oli aika koomista kun se turisti ensin rauhassa ojenteli yhdelle pikkuapinalle banaania ja kohta niitä rynnisti sen kimppuun ties kuinka monta ja hädissään viskas sen koko tertun ilmaan ja lähti karkuun :D Joten vinkki vinkki, älä osta niitä banaaneja jos et haluu päästä hyvin läheiseen kontaktiin hyvin röyhkeiden apinoiden kanssa. Muuten ihan suloisia ja rauhallisia otuksia olivat (paitsi jos sulla oli jotain ruokaa mukana).

PADANG BAI

Nyt ollaan tosiaan täällä Padang Baissa oltu pari päivää, tällä hetkellä hotellissa mikä maksaa vaan 8e yöltä, eli vaan 4e/hlö. Ekana päivänä eksyttiin puolivahingossa autiolle mustahiekkaiselle rannalle. Lähdettiin kävelemään yhtä tietä pitkin minkä piti viedä yhdelle valkohiekkaselle rannalle, mut se tie hävis lopulta ja lähdettiin seuraamaan pientä polkua, oikastiin banaanipellon ja lehmäaitauksen poikki ja rysäytettiin vielä yhen pusikon läpi kunnes pölähdettiin jollekin mustalle rannalle. Käveltiin rantaa pitkin kohti Padang Bain keskustaa ja pujahdettiin yhtä hämyisesti takas tielle jota alunperin lähdettiin kulkemaan. Raahauduttiin hikisinä ja väsyneinä takas hotellille ja päätettiin, että seuraavana päivänä kyllä vuokrataan skootteri eikä lähetä enää kävellen seikkailemaan...Rannalle piti olla vaan 5 minuutin matka kun jostain kysyttiin, mut ehkä me eksyttiin reitiltä tai sit 5 minuutin matka tarkottaa balilaisille ihan eri asiaa kuin meille suomalaisille :D No mut ei se mitään, ihan hyvää kuntoilua ja kauniita maisemia.

 
Illalla käytiin syömässä warungissa ja juomassa yhet bintangit läheisessä Babylon Bar -nimisessä reggaepaikassa. Vieressä oli toinen reggaebaari mut siellä soi musiikki niin kovaa niin päätettiin mennä tohon toiseen, se oli ihan mukava pikku paikka. Ja huomattiinpa Suomen lippukin roikkumassa katosta mihin jotkut oli jotain kirjotellu.

PADANG BAI, DAY 2

Edellisenä iltana buukattiin snorklausreissu tälle päivälle kello kymmeneksi. Venekyyti kahteen eri spottiin ja varusteet makso jotain 8e per naama. Olipa kyllä kerrassaan kaunis vedenalainen maailma... oisin voinu lillua siellä vaikka kuinka pitkään. Lauri kyllä muistutti useasti että ei vedä vertoja punaisen meren riutoille, mutta kaunista oli silti :) Kaikennäköisiä ja värisiä kaloja nähtiin PALJON, ja yks mureenakin bongattiin. Pieniä meduusojakin uiskenteli välillä vastaan joita lähettiin vauhdilla karkuun. Ton veneen millä mentiin niin omistaa se Babylon Barin pitäjä, ja hän kertoi että tänä iltana siellä on paikallinen reggaebändi soittamassa livemusiikkia joten aateltiin mennä tsekkaa se sit myöhemmin.

Kaks eri snorklauspaikkaa tosiaan käytiin kattoo, jälkimmäinen Blue Lagoonilla oli paljon kauniimpi. Taidetaan käydä siellä huomenna snorklaa ilman venettä, kun rannasta käsin pääsee suht helposti sinne uiskentelemaan myös. Kuvassa yritin päästä poseeraamaan ton valkosen puomin päälle, mut lopputuloksena kaikki otokset oli vaan kuvia epäonnistuneista yrityksistä:

Tultiin takas hotellille ja vuokrattiin nyt sit se skootteri ja lähdettiin päristelemään sillä pitkin poikin teitä ja pientareita. Löydettiin White Sand Beach laguuniin ja olipas siellä nättii... ja todella kirkasta vettä! Lilluttiin meressä ja juteltiin muutamien paikallisten kanssa (tai Lauri jutteli, mie hyppelehdin aallokossa). Makoiltiin varjossa rannalla suurimman osan ajasta kun selkä oli jo saanu uhkaavan annoksen aurinkoa aamulla snorklatessa. Syötiin yksi ananas ja tehtiin balilainen lumiukko, eli tässä tapauksessa hiekkaukko. Suuna toimi ravun jalka (löydetty, ei irti revitty) ja hattuna kotilo joka meinasi koko ajan karata paikaltaan.

Päristeltiin vielä skootterilla jonkun aikaa ja käytiin syömässä paikallisessa warungissa ennen kun tultiin takas hotellille lepäilemään. Lauri innostu skootterilla pärräilystä ja oli ihan adrenaliiniryöpyissä meidän pikku ajelun jälkeen :D Illemmalla lähetään sinne Babylon Bariin vissiin yhen amerikkalaisen tyypin kanssa johon törmättiin tuolla warungissa. Ei olla varmoja ollaanko vielä useempi yö täällä vai lähdetäänkö reissun päälle ylihuomenna... saa nähdä.

Loppuun vielä kuvia white sand beachilta (klikkaamalla saa isommiksi):

- Outi

Eilen siirryttiin Denpasarista Ubudiin, katottiin netistä äkkiä jonku hotellin osoite mihin pyydettiin taksikuskia meidät heittämään. Vähän suhailtiin ristiin rastiin, ei kuski oikein tienny mihin oltiin menossa, eikä meilläkään ollu mitään hajua minkälaiseen paikkaan oltiin menossa. Matkalla alkoi satamaan kaatamalla vettä ja ajeltiin yhä pienemmillä ja pienemmillä teillä keskellä metsiä ja riisipeltoja. Lopulta osuttiin kuitenkin oikeaan paikkaan, tyypit hyppeli sateenvarjojen kanssa avaamaan taksin ovia ja kantamaan meidän rinkkoja hotellille.

Huomattiin, että tää onkin joku villa systeemi ja kaukana meidän halutusta budjetista, mutta päätettiin kuitenki nyt jäädä jouluaaton kunniaks tähän yhdeksi yöksi. Siisti kivasti sisustettu huone ja kaunis uima-allas tossa pihalla ja riisipelto/viidakkomaisema ympärillä. Hintaan kuuluu kuljetus edes takasin Ubudiin sillon kun halutaan, kun tää paikka on sen verran syrjässä. Käytiin Ubudissa syömässä ja ostamassa hedelmiä ja palattiin auringonlaskun aikaan takas villalle. Oli melkosen nätit näkymät kun aurinko laski riisipeltojen ja palmujen taakse... ilta makoiltiin sängyllä syöden hedelmiä ja kuunnellen sirkkojen siritystä ja sammakoiden kurnutusta. Hetki istuskeltiin ulkona kuutamossa altaan reunalla jalkoja huljutellen ennenku möngittiin nukkumaan.

Nyt joulupäivänä herättiin aamulla suht aikasin nautiskelemaan maisemista ja lämmöstä uima-altaalle kera kookospähkinän. Mun ensimmäinen kookospähkinä ikinä! Hihii. Aikasemmilla lyhkäsemmillä reissuilla oon kirjottanu matkapäiväkirjaa jokaisesta päivästä, niitä on tosi mukava lueskella sit jälkikäteen kun muuten tuntuu et unohtuu puolet... mut nyt mulla ei oo mukana paperista päiväkirjaa, joten tää blogi toimittaa sen virkaa. Kirjottelen aina sillon kun jotain kirjottamisen aihetta on, ja jos se netti sattuu olemaan käytössä. Tammikuusta alkaen netti on ainakin vakituisesti käytössä, kun päästään muuttamaan meidän omaan villaan.

Nyt vaihdetaan hotellii, lähdetään etsimään Ubudin keskusta-alueilta jotain vähän järkevämmän hintasta majotusta ja tarkotus ois myös lähtee käymään monkey forestissa kattelemas apinoiden elämää jos sää sallii. Takas liikenteen meluun siis. Tää yksi yö täällä riisipeltojen keskellä oli hyvin rentouttava... not bad. Tämmönen joulu tänä vuonna.

- Outi

Loppuun vielä muutama kuva, ensimmäisessä meidän jouluateria : D

Oikein mukavaa joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille! : )

Perjantaina hypättiin taksiin ja ajeltiin Legianilta Balin pääkaupunkiin Denpasariin. Pyydettiin kuskia viemään meidän kaupungin keskustaan johonkin hotelliin. Kuski vei meidät hulppean All Seasons -hotellin sisäpihalle ja väitti että keskustassa ollaan. Napattiin rinkat peräluukusta selkiin ja lähettiin kaduille lampsimaan ja etsimään hieman opiskelijaystävällisempää lukaalia. Alla kuva päivän opetuksesta: käytä enemmän aurinkorasvaa...

Kyllä huomaa eron Denpasarin ja noiden turistimestojen välillä heti kun vähän pörrää kauemmas kohti Denpasaria. Paljon aidompaa, mielenkiintoisempia katuja ja paikallisia ihmisiä paikallisissa puuhissaan. Jäi turistikaupat ahdistelevine myyjineen taakse. Mutta niin tosiaan, käveltiin paahteessa yhteen toiseen hotelliin joka nähtiin matkalla ja päätettiin jäädä yheks yöksi sinne. Aika rupunen paikka, mut sentään ilmastointi. Vessanpönttö ei vetäny, mut löyty sieltä semmonen kauha millä viskottiin vettä perään että läks vetämään johonkin suuntaan.

Ihmeteltiin kovasti sitä ympäristöö, että ei kyllä voida olla keskustassa kun oli vaa muutamia isoja teitä eikä oikein mitään sivukujia. Löydettiin Internet -luola ja mentiin sinne vähä tutkailee missä oikein ollaan. Sijaintimme oli vielä 4km sivussa siitä minne haluttiin, otettiin yhen majapaikan osoite ylös ja lähettiin tsekkaamaan se. Päästiin tällä kertaa ihan oikeasti keskustaan, tehtiin varaus seuraavalle päivälle sinne ja palattiin sit taksilla takas rupumajaan yöksi. Tässä kuvaa joesta joka halkoo läpi Denpasarin:

Nyt ollaan yksi päivä jo kierrelty tätä Denpasarin keskustaa, majaillaan Nakula Familiar Inn nimisessä paikassa. Tää on tämmönen home stay tyylinen paikka, tossa vieressä on iso talo missä asuu perhe joka tätä paikkaa pyörittää. Tilava huone jossa kingsize bed, parveke ja oma vessa maksaa 150 000 rupiaa yöltä eli jotain 12 euroa. Kylmä vesi ja pelkkä tuuletin katossa, mutta niillä pärjää oikein mainiosti.

Viime yönä rotta säikytteli meitä juoksentelemalla ja hyppimällä tuolla jossain katon välissä. Tai ainakin pääteltiin äänistä et se ois rotta... korvatulpat vaan korviin niin eipähän enää heränny sen melskeeseen siellä. Täällä ollaan maisteltu paikallisia ruokia toreilla ja osteltu kilokaupalla herkullisia hedelmiä. Tän hetken suosikkeja on rambutanit, banaanimansikka hedelmä ja snake fruitit, nam nam. Eilisen iltapalana oli mango, rambutaneja ja superherkullinen banana pancake.

Tänään käytiin kiertelemässä Bali Mall ostoskeskuksessa, ostin sandaalit kun noi mun nykyset kengät hajoo kohta alta. Plösöily shortsit nappasin kans mukaan muutamalla eurolla. Illalla lähettiin käymään läheisellä night marketilla, tosi suosittu paikka paikallisten keskuudessa, hyvä että mahtu edes sekaan :D Syötiin mie ayam -sopat ja kierreltiin kojuja. Lähtiessä napattiin säkilliset hedelmiä mukaan ja lampsittiin takas Nakulaan.

Nyt makoillaan tässä sängyllä kuunnellen Leeviä, huomenna onkin jo jouluaatto... unohan sen koko ajan. Lähetään varmaan Denpasarista kohti Ubudia, saa nähä mitä sitä keksii. Ollaan muuten ihan kivasti opittu paikallista kieltä, osataan jo hinnat kysellä indonesiaks perus tervehdysten ja kiitosten lisäksi. Tässä vähän peruskaavaa millä ostostilanteisiin luikitaan:

Selamat malam! Berapa harga? Mahal!! Ya, lima puluh ribu rupiah. Terima kasih!

Semmosta. Tää postaus tulee vähän myöhässä, nyt ollaan jo Ubudissa mut siitä lisää myöhemmin, ulkona sataa vettä ja huoneessa netti joten nyt on aikaa raapustella!

- Outi

Tiistaina heräiltiin Joensuussa kello kahdeksan aikoihin aamulla. Vielä piti käydä muutamat viime hetken ostokset ja pakata rinkka loppuun, sekä pyörähtää hiustenleikkuussa. Käskin kampaajaa saksimaan reilut 10 senttiä pois, ja kylläpä kummasti keveni olo sen jälkeen... ehkä nyt jaksaa paremmin etelän lämmössä. Herätessä nähtiin kaunis talvinen auringonnousu Laurin kämpän parvekkeelta.

Seuraavaksi oli tiedossa lähtö Joensuun lentokentälle ja lähes kahden päivän verran matkustamista neljällä eri lentokoneella, yyh... Kaikki lennot meni kuitenkin ihan mukavasti, pisin lento Frankfurtista Singaporeen lennettiin jollai kaksikerroksisella jumbojetillä, kumpikaan ei ollu ikinä niin isolla koneella ennen matkustanu.

Perille Balille saavuttiin keskiviikkona vähän ennen keskiyötä, lentokentältä taksi ja hurautettiin majapaikkaamme Legianin alueella ja suorinta tietä tuulettimen alle nukkumaan rättiväsyneinä. Yöllä pauhas ukkonen ja kaatosade rummutti kattoa, mutta siitä huolimatta nukuin kuin tukki. Lauri käski yöllä sammuttamaan hurisevan tuulettimen sängyn yläpuolelta, minkä pian huomasimme suureksi virheeksi ja ei mennyt aikaakaan kun tuuletin hyrräsi taas.

Tänään herättiin tuossa 9 aikaan, syötiin aamupala joka kuuluu hintaan ja lähdettiin sit kiertelemään ympäristöä. Putiikkia putiikin perään ja kaupustelijoita nykimässä hihasta. Samaa tavaraa joka kaupassa, turistikrääsää, vaatteita ja laukkuja. Löydettiin sentään yks katu mikä jo tuntui vähän aidommalta. Käytiin lähiranta vilkasemassa nopsaan, pyörittiin ympäriinsä siellä sun täällä kunnes lopulta osuttiin takas tutuille kulmille ja hypättiin altaaseen lillumaan ja hörppimään bintangia. Myöhemmin pyörittiin kulmilla lisää ja eksyttiin vahingossa Kutalle ja kuta beachille. Tarvottiin sitten jalkaisin rantaa pitkin takas Legianille, käytiin syömässä nasi campurit (semmonen riisihässäkkä) ja nyt istuskelen meidän huoneen terassilla musiikkia kuunnellen. Lauri kuorsaa tuolla sisällä, ei raukka saanu kunnolla nukuttua viime yönä.

Täytyy sanoa että on aika rentoutunut olo tällä hetkellä. Aurinko laskee ja puutarhan valot alkaa kivasti erottua tuolta kaiken lehvistön seasta :) Taidanpa sammuttaa koneen ja vaan tuijotella ja hämmästellä hetken tässä terassilla. Katossa mun pään yläpuolella lampun ympärillä vipeltää kolme gekkoa, jotka vaanii lampun äärellä pörrääviä hyönteisiä. Hyi nyt niitä hyönteisiä tunkee tähän näytöllekin, time to go!

- Outi 

PS. kello on täällä 6 tuntia Suomea edellä

Nyt alkaa olla käsillä viimeiset päivät Suomessa tänä vuonna. Rinkat on ostettu, kämppä irtisanottu, apurahoja poimittu sieltä sun täältä, hoidettu vakuutukset, kelan asiat ja lennot. Talvikin näyttää lopulta saapuneen jäädäkseen, lunta satelee taivaalta yhä enemmän ja enemmän.

Suurimpana projektina jäljellä on enää nykyisen kämpän tyhjennys ja loppusiivous (blaah!), en oo muuta vielä saanut aikaiseksi kuin heittää suurimman osan ulkovaatteista yhteen isoon pahvilaatikkoon. Muuttaessa sitä kyllä aina huomaa sen, miten paljon turhaa roinaa ja etenkin vaatetta on kertynyt matkan varrella... Kirppariaika vois olla kohdallaan, mutta jääköön se ensivuoden suunnitelmiin. Alhaalla kuva mun ja Laurin tämän vuotisesta piparkakkutalosta. Oli aika hyvää, etenkin noi kookospalmut ja surffilaudat.

Tässä viimeisten viikkojen aikana on kyllä saanut testailla kunnolla omaa stressinsietokykyään, etenkin kun viime perjantaina saatiin tietää että meidän passit lähti kiertämään maailmaa ilman meitä. Jep jep, sattu pieni sekaannus postilähetyksessä ja Helsingin sijaan passit lähti reissuun ulkomaille, jee! Ei mitään hajua millon ne sieltä takas tulee, jos tulee ees. Eikun vaan soittoa poliisilaitokselle ja pikapassin hakuun. Opiskelijaviisumit jäi nyt sitten saamatta, mut pärjätään me perus turistiviisumeillakin toivon mukaan. Sisäinen pessimistini nousi jälleen esiin tämän episodin jäljiltä, nyt vaan mietin että kyllä tässä vielä kaikki  mahdollinen tulee menemään pieleen. Onneks Lauri on niin yltiöpirteä aurinkoinen optimisti että tasoittaa kivasti mun päätä. Ollaan vähän niinkuin jin ja jang joten pysytään hienosti tasapainossa ja homma kulkee.

Joka tapauksessa, meillä on enää yksi vaivainen viikko aikaa täällä. Muutama pieni perhonen on jo eksynyt mahaan lentelemään... Pitää vielä soitella noista passimuutoksista lufthansaan ja air asiaan, kunhan nyt eka saatais ne uudet passit kouraan. Meillä on muuten jo uusi koti tiedossa Balilla :) Mut siitä lisää sitten kun on sen aika.

- Outi